Onko sinun elämässäsi ollut ihmistä, jonka sisäiset kivut ovat syvästi vaikuttaneet sinuun? Kyse voi olla perheenjäsenestä tai puolisosta, ystävästä tai opettajasta. Mitä lähempänä olet kipeää ihmistä sitä enemmän opit näkemään maailmaa ja erityisesti itseäsi hänen silmillään. Ja kun katselet itseäsi tarpeeksi pitkään toisen kivun läpi, siitä kivusta tulee helposti omasi.
Sanotaan vaikka, että joku äiti valittaa tyttärelleen jatkuvasti sitä kuinka heillä molemmilla on niin paksut reidet. Kun tytär kuulee "paksuista reisistään" tuon tuostakin, hän alkaa pitää sitä todellisena ongelmana itsessään ja ulkonäössään. Aina kun hän katselee itseään peilistä, hän näkee vain omat reitensä, jotka näyttävät hänen silmissään epätodellisen suurilta. Äidin ongelmasta tulee siis tyttären ongelma.
Mutta miksi tytön äidillä on tällainen ongelma? Jos tuntisimme äidin historiaa, niin tietäisimme, että nuoruudessaan hän oli suhteessa miehen kanssa, joka aina huomautteli ja ilkeili hänen ulkonäöstään ja erityisesti (arvaatkin varmaan) hänen reisistään. Suhde oli särkenyt hänen sydämensä myötä myös hänen itsetuntonsa.
Vaikka suhde oli päättynyt jo vuosikymmeniä sitten, äidin sydän ei ollut koskaan parantunut. Nuoruuden poikaystävän sanoista oli tullut hänen sisäinen äänensä. Ja vieläkin äidin silmistä näkyi kaikki hänen kokemansa kipu ja häpeä, kun hän katseli omaa vartaloaan. Eikä pelkästään sitä vaan myös tyttärensä vartaloa, joka muistutti niin paljon hänen omaansa.
No, voi olla, että sinun kipusi ei liity mitenkään äitiisi tai reisiisi, mutta saatat silti löytää jotain samankaltaista omasta elämästäsi. Luulen, että meillä kaikilla on omat tarinamme siitä, kuinka jonkun toisen kivusta on tullut omamme. Minullakin. Otin nuoruudessani kantaakseni taakkoja, jotka eivät olisi minulle koskaan kuuluneet. Kun aloin ymmärtää niiden taakkojen olevan muiden ihmisten kipuja, aloin ravistella niitä pois päältäni.
Yhä edelleen kohtaan tilanteita, joissa jonkun toisen ihmisen tutuksi tullut kipu koittaa astella uudestaan minun sydämeeni. Sellaisina hetkinä muistutan kuitenkin itselleni, että se EI ole minun kipuni kantaa. Ei nyt eikä tulevaisuudessa.
Love, Carita
Ps. Millaisia kipuja sinun sydämeesi on tarttunut muilta ihmisiltä?
Ei kommentteja
Lähetä kommentti