Tiedän ystävät, meillä jokaisella on mielessämme monia asioita, joihin emme ole tyytyväisiä omassa vartalossamme. On liikaa sitä ja tätä ja sitten taas liian vähän jotakin muuta. Ehkä useimmat meistä naisista kokevat suurinta tyytymättömyyttä omaa painoa kohtaan.
Minä ajattelin pitkään, että jos vain olisin laihempi niin olisin takuulla onnellisempi. Katselin kaihoisasti laihempia naisia ja mietin kuinka onnellisia heidän täytyi olla. Sitten eräänä päivänä, kun mieleni vain hoki sitä kuinka en voi olla onnellinen, jos en ole laihempi, pysähdyin miettimään mitä oikein ajattelin. Olinko ihan oikeasti tullut siihen pisteeseen elämässäni, että uskoin vain laihtumisen tekevän minut onnelliseksi?
Ymmärsin, että tämä asia oli saanut liikaa painoarvoa minun mielessäni. Jos ihmisen onnellisuus todella riippuisi siitä, että onnistuu laihduttamaan, niin miksi maailma ei sitten ole onnellisempi paikka? Ja miksi ne ihmiset, joiden ulkonäköä ihailemme, ovat usein onnettomia?
Täytyy vain todeta, että laihtuminen ei taida tehdä kenestäkään syvästi onnellista. Minä huomasin sen silloin, kun laihduin. Ajattelin nimittäin aluksi, että jos laihtuisin 10 kiloa, olisin varmasti tyytyväinen ja onnellinen. Mutta kun 10 kiloa oli lähtenyt, en tuntenutkaan oloani täysin tyytyväiseksi. Halusin lisää! Halusin niin paljon lisää, että painoni oli tippua liiankin alas.
Tavoitteissa ei tosin ole mitään vikaa (ellei niissä sitten ole jotain vikaa...).Tavoitteet ovat hyviä! Kannattaa ehkä vain miettiä sisältävätkö tavoitteet turhan kovia odotuksia, kuten: jos laihdun 5 tai 15 kiloa, niin sitten minusta tulee todella onnellinen. Sillä mitä jos se ei ole totta? Mitä jos laihtuminen ei teekään sinusta onnellista?
Minä en löytänyt onneani vaa'an alenevista luvuista. Viimeisten vuosien aikana huomasin vain kuinka onnettomaksi tulin kritisoidessani ja halveksiessani omaa vartaloani. Siksi päätin tehdä sovinnon vartaloni kanssa. Ja sitä harjoittelen yhä edelleen! Välillä se tarkoittaa sitä, että pysähdyn peilin eteen ja sanon jotain kaunista itselleni. Hankalina päivinä se tarkoittaa sitä, että suljen suuni ja koitan olla välittämättä alaspainavista ajatuksistani ja tunteistani.
Jos sinä et ole vielä tehnyt sovintoa oman vartalosi kanssa, ehkä nyt olisi hyvä aika tehdä se. Älä hukkaa enempää aikaa itsesi arvostelemiseen. Sinun vartalosi on hyväksyntäsi ja huolenpitosi arvoinen - juuri sen kokoisena ja näköisenä ja ikäisenä kuin se juuri nyt on!
Love, Carita
Ei kommentteja
Lähetä kommentti