elokuuta 13, 2017

Tuhat ystävää facebookissa ja somen luoma illuusio



Lähdin maaliskuussa pois Facebookista mieheni villin ehdotuksen takia. Olimme molemmat ahdistelleet Facebook jumitustamme (se on: tuttujen ja tuntemattomien päivitysten pakonomainen scrollaus aamusta iltaan) jo pitkään. Mieheni oli pitänyt välillä taukoja Facebookista, mutta mitään radikaalimpaa irtautumista kumpikaan meistä ei ollut tehnyt.

Sitten eräänä maaliskuisena päivänä lounastaessamme Espoon Ikeassa, puhelimet tietenkin käsissämme ja Facebookin scrollauksen ollessa kuumimmillaan, mieheni ehdotti, että lähtisimme vuodeksi pois Facebookista. Olin aivan valmis tähän siirtoon ja niinpä aloimme valmistella lähtöämme.

Lähtöä edeltävinä tunteina kävin irtautumiskamppailua Facebookin koukuttavasta maailmasta: mitä jos joku menee naimisiin tai tulee raskaaksi ja synnyttää tai saa uuden työpaikan tai muuttaa maasta tai muuten vaan jotain MEGALOMAANISTA (onko se edes mikään sana?) tapahtuu ja sitten en tiedä siitä!!!

Mutta sitten tulin järkiini ja ajattelin, että jos kuka tahansa läheisistä ihmisistäni menee naimisiin tai tulee raskaaksi tai synnyttää tai saa uuden työpaikan tai muuttaa ulkomaille tai jotain muuta JÄRISYTTÄVÄÄ tapahtuu, minä tiedän siitä sitten, koska me jaamme elämää toistemme kanssa.

Niin, ehkä juuri se alkoi ahdistaa Facebookissa, että tiedän niin paljon monista ihmisistä ja he tietävät niin paljon minusta, mutta me emme oikeasti tunne toisiamme. Sosiaalisen median luoma illuusio saa aikaan sen, että luulemme, että meillä on paljon ystäviä elämässämme. Rakennamme omaa maailmaamme someen ja pian itsetuntommekin voi perustua siihen kuinka moni tykkää tai ei tykkää kuvistamme tai ajatuksistamme.

Mutta mitä sitten tapahtuu, kun sammutamme laitteemme ja joudumme kohtamaan oman elämämme suruja ja vastoinkäymisiä. Onko meillä silloin oikeasti ihmisiä, jotka tulevat luoksemme ja jakavat kipuamme? Me tarvitsemme ystäviä enkä tarkoita ruudun takaa tulevia peukkuja tai sydämiä vaan oikeita ystäviä, joiden kanssa voimme oikeasti jakaa elämäämme ja sydäntämme.

En usko, että ketään meistä on tarkoitettu elämään aivan yksin ilman muita ihmisiä. Ei edes silloin vaikka somekanavillamme olisi tuhansittain ystäviä, tykkääjiä ja seuraajia. Todellinen elämä ei ole somessa vaan siellä missä sinä olet. Siellä, missä sinä naurat ja itket ja kipuilet ja rakastat. Siellä missä joku voi halata sinua ja sanoa, että kaikki järjestyy. Siellä missä sinä voit tehdä jotain hyvää muille ihmisille ja tuntea heidän ilonsa.

No, minä lähdin pois Facebookista ja heh, tulin sinne sitten jonkun ajan päästä takaisin uudessa profiilissa, koska halusin sanoa somessa jotain rohkaisevaa tytöille ja naisille. Ja saatoin tai en perustaa uudet tilit myös Instagramiin, Pinterestiin ja Twitteriin ja myöhemmin myös Youtubeen (ups). En siis vastusta sosiaalista mediaa. Vastutan vain sitä, että se syrjäyttäisi meidän todelliset suhteemme läheisiimme ja ystäviimme.

Ja tiedätkö, todistetusti pystyin elämään neljä kuukautta ilman Facebookia, mutta en ilman rakkaita ihmisiä elämässäni.

Love, Carita

Ps. Kaiken tämän sanottuani, on varmaan hyvä pyytää teitä kaikkia ystävikseni Facebookissa, Instagramissa, Pinterestissä ja Twitterissä :D Löydät minut niistä nimellä Carita Mamacita.

elokuuta 09, 2017

Miten huono itsetunto on vaikuttanut elämääni? Osa 3/3.


Luin artikkelia huonosta itsetunnosta ja kun pääsin kohtaan, jossa lueteltiin huonon itsetunnon vaikutuksia, löysin itseni monesta kohtaa (apua!). Siitä syntyi ajatus kirjoittaa aiheesta tänne blogiin. Tämä on sarjan viimeinen osa.

"Ihmiset, joilla on huono itsetunto, käyttäytyvät yleensä epävarmasti muiden ihmisten seurassa."

Huono itsetunto saa aikaan sen, että jatkuvasti vertailee itseään muihin. Koska ei sydämessään koe olevansa arvokas ja merkityksellinen, koittaa koko ajan etsiä omaa arvoaan ulkoisista asioista ja muiden ihmisten mielipiteistä.

Mutta kun oma arvo perustuu vertailuun ja muiden ihmisten mielipiteisiin, ei voi koskaan olla varma itsestään. Ei koskaan voi tietää pitävätkö muut ihmiset siitä kuka on ja löytyykö joukosta joku itseä "parempi" tai "huonompi".

Minä etsin pitkään arvoani jostain ulkopuolelta. Kuitenkin, kun vihdoin päätin uskoa, että olen arvokas ja annoin sen totuuden muuttaa käsitystä itsestäni, myös epävarmuuteni muiden seurassa alkoi vähitellen karista. Koska arvoni ei riipu siitä millaisia muut ovat tai mitä he minusta ajattelevat, uskallan olla oma itseni.

"He pelkäävät konflikteja muiden kanssa."

Konfliktinpelko on story of my life. Olen aina inhonnut konflikteja. Siksi kiltin tytön rooliinkin oli niin helppo astua. Opin jo nuoresta väistelemään konflikteja olemalla kiltti ja huomaamaton. Jotenkin pelkäsin, että maailmani romahtaisi, jos joutuisin isompaan ristiriitaan muiden ihmisten kanssa. Pelkäsin varmaan, että ihmiset lakkaisivat rakastamasta minua, jos olisin hankala.

Koska pelkäsin konflikteja, en uskaltanut myöskään laittaa muille ihmisille rajoja. Joka kerta, kun ylitseni käveltiin, arvottomuuden tunne sisälläni kasvoi. Sen lisäksi, että arvottomuuden tunteeni kasvoi, myös ihmissuhteeni lakkasivat syvenemästä.

Todellisiin ja aitoihin ihmissuhteisiin kuuluu konflikteja. Konfliktit paljastavat mitä me ajattelemme ja tunnemme ja missä ovat meidän rajamme. Ne auttavat meitä ymmärtämään ja tulemaan lähemmäksi toisiamme.

Kun olen alkanut ymmärtää, että osoitan itselleni ja muille arvostusta avaamalla oman suuni ja kertomalla mitä tunnen, olen koittanut tehdä sitä. Joskus jopa silloin, kun olen tiennyt sen johtavan suoraan konfliktiin.

Tämän sarjan lopuksi haluan sanoa, että sinä olet äärettömän arvokas ihminen. Tiedän omasta elämästäni, että voi olla tuhat syytä arvostella ja inhota itseään. Kuitenkin jokainen niistä syistä on lähemmin tarkasteltuna merkityksetön. Mikään ei voi viedä sinun arvoasi! Joten ole rohkea ja arvosta itseäsi. Minäkin teen niin.

Love, Carita

elokuuta 03, 2017

Miten huono itsetunto on vaikuttanut elämääni? Osa 2/3.



Luin erästä artikkelia itsetunnosta ja kun pääsin kohtaan, jossa lueteltiin huonon itsetunnon vaikutuksia, niin monet kohdat olivat kuin suoraan minun elämästäni (auts!). Siitä syntyi ajatus kirjoittaa aiheesta myös tänne blogiin.

Vaikka se voi tuntua masentavalle ajatella kuinka moneen asiaan elämässämme huono itsetunto vaikuttaa, niin siitäkin kannattaa vain kerätä motivaatiota oman itsetunnon rakentamiseen!

"Ne joilla on huono itsetunto, ovat huonoja ottamaan riskejä."

Turva. Se on asia, jota epävarma sydän kaipaa. Sitä minunkin sydämeni on kaivannut. Ja kun ei löydä turvaa sisäisestä maailmasta, sitä täytyy etsiä ulkoisista asioista. Minun elämässäni se on tarkoittanut sitä, että olen yrittänyt pitää kiinni kaikesta tutusta ja turvallisesta ja samalla juossut pakoon asioita, jotka sisältävät riskejä ja epävarmuutta.

Elämä on kuitenkin epävarmaa ja täynnä riskejä. Kun suljemme oven riskeiltä, suljemme oven myös elämältä. Jos annamme pelkojen ja turvattomuuden ohjata valintojamme, elämästämme tulee lopulta ahdasta ja tukahduttavaa. Sulkiessamme elämämme ulkopuolelle kaikki mahdolliset riskit ja epävarmuudet, suljemme itseltämme myös mahdollisuuden kokea seikkailua ja riemua.

"He toimivat hylkäämisen pelosta käsin."

Huh, hylkäämisen pelko on ohjannut elämääni paljon. Koska olen herkkä ihminen, minun on ollut helppo ottaa itselleni kiltin tytön identiteetti. Olen ajatellut, että jos vain olen kiltti ja taipuisa, niin kukaan ei pety minuun ja sitten minua ei hylätä. En ole uskaltanut näyttää kuka todella olen ja mitä todella ajattelen.

Surullista kyllä, mutta kun teemme asioita hylkäämisen pelosta käsin, hylkäämme itsemme. Uskomme nimittäin, että se on tärkeämpää mitä muut ihmiset meistä ajattelevat kuin se mitä itse ajattelemme itsestämme. Aivan kuin olisimme olemassa vain miellyttääksemme muita. Mutta se ei kuitenkaan ole totta. Me olemme olemassa ollaksemme aidosti ja rohkeasti niitä ainutlaatuisia persoonia, joita olemme!

Love, Carita

heinäkuuta 31, 2017

Miten huono itsetunto on vaikuttanut elämääni? Osa 1/3.


Luin juuri erästä artikkelia itsetunnosta ja kun pääsin kohtaan, jossa lueteltiin huonon itsetunnon vaikutuksia, niin kylläpä löysin itseni sieltä ja täältä (apua!). On hurjaa ajatella kuinka moneen asiaan elämässämme huono itsetunto merkittävästi vaikuttaa.

Tästä syntyi ajatus tehdä blogiini sarja huonon itsetunnon vaikutuksista, mutta siitä näkökulmasta, että kukaan meistä ei ole yksin tämän asian kanssa ja että toivoa on (paljon!).

“He kokevat olevansa eksyksissä..."

Minun elämässäni on ollut aikoja, että olen kokenut olevani eksyksissä. Ehkä suurin syy siihen on ollut se, että en ole ollut yhteydessä omaan sydämeeni. Tiedätkö sen tunteen, kun vain tekee asioita, mutta sydän ei ole enää mukana? Aivan kuin sydän olisi kadonnut jonnekin matkan varrelle. Sitten sitä havahtuu yhtenä päivänä huomaamaan, että sisäinen maailma on aivan tyhjä ja turta. Niin minulle on käynyt.

Kadotamme yhteyden omaan sydämeemme silloin, kun lakkaamme kuuntelemasta sen ääntä. Minä en kuunnellut sydäntäni, koska en arvostanut itseäni ja sitä mitä tunsin. Mitä enemmän olen alkanut arvostaa itseäni, sitä enemmän olen kuunnellut sydäntäni. Ja mitä enemmän kuuntelen sydäntäni, sitä vähemmän koen olevani eksyksissä.

“... ja arvottomia ottamaan vastaan huolenpitoa."

Se on ristiriitaista, mutta silloin kun kärsii huonosta itsetunnosta sitä kaipaa muiden hyväksyntää ja huolenpitoa ja samalla kuitenkin kokee olevansa täysin arvoton ottamaan sitä vastaan. Aivan kuin eläisi kädet ojennettuina, jotta saisi jotain, mutta juuri, kun on saamassa jotain, niin sulkeutuukin omaan kuoreensa. Ehkä sinä olet kokenut joskus samaa?

Mielestäni kaipuumme voi täyttyä vain sitä kautta, että alamme ymmärtää kuinka arvokkaita me olemme. Ja tiedätkö, me olemme arvokkaita saamaan huomiota ja huolenpitoa muilta ihmisiltä, mutta ennen kaikkea olemme arvokkaita saamaan sitä itseltämme. Kun opimme rakastamaan itseämme, opimme myös rakastamaan muita ja ottamaan heidänkin rakkauttaan vastaan.

Love, Carita

Ps. Oletko sinä joskus kokenut olevasi eksyksissä tai arvoton vastaanottamaan huolenpitoa?

heinäkuuta 26, 2017

Vanhana saatat katua sitä, ettet pitänyt itsestäsi tänään


Eräs iäkäs nainen, joka on kamppaillut huonon itsetunnon kanssa koko elämänsä, näytti minulle nuoruuden kuviansa. Hän pysähtyi katselemaan kuvaa, jossa hänellä oli hymyilevät kasvot, paksut hiukset ja sievä mekko yllään. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän sanoi, "Minähän olin kaunis, enkö ollutkin?" Kyllä hän oli kaunis. Silloin ja yhä edelleen.

Aloin ajatella kuinka surullista se on, että niin monet naiset kuluttavat elämänsä siihen, että he eivät pidä itsestään tai ulkonäöstään. He vertailevat itseään muihin ja näkevät itsensä rumina tai lihavina. Se on heidän ensimmäinen ajatuksensa aamulla ja viimeinen ajatuksensa illalla. Ja kuitenkin.. hekin saattavat joskus vanhoina katsella kuviaan ja huomata kuinka kauniita he ovat kaiken aikaa olleet.

Olen tullut siihen tulokseen, että kaikki se aika, jonka käytämme itsemme inhoamiseen ja arvostelemiseen, on hukkaan heitettyä aikaa. Eikä ainoastaan sitä, vaan se myös varastaa elämäniloamme ja saa meidät sulkeutumaan. Sulkeutumaan itseltämme, toisiltamme ja itse elämältäkin.

Joten rakkaat ystävät... Ei odoteta vuosikymmenten päähän sitä, että näkisimme kuinka kauniita ja upeita olemme tänään. Aletaan rakastaa itseämme ja sitä miltä me näytämme. En usko, että tulemme katumaan sitä.

Love, Carita


heinäkuuta 22, 2017

Hei siellä!



TERVETULOA mukaan uunituoreeseen blogiini! Blogin nimeksi tuli Mamacitan matkassa, koska syksyllä aloitan oman Youtube kanavan, jonka nimi on Carita Mamacita (nimestä lisää myöhemmin).

Olen pitkään miettinyt oman blogin ja vlogin perustamista ja vaikka tietynlainen hitaus (hehee, kuulen kuinka mieheni nauraa nyt) on osa luonnettani, niin minua on estänyt toisenlainenkin asia. Minua on nimittäin jännittänyt antaa ääneni kuulua. Olen ollut suurimman osan elämääni ihminen, joka haluaa piiloutua muiden taakse ja olen uskonut, että minulla ei oikeastaan ole mitään merkittävää sanottavaa tai annettavaa tälle maailmalle.

Olen kantanut paljon häpeää ja huonoa itsetuntoa sisälläni. Reilut kymmenen vuotta sitten alkoi kuitenkin tapahtua jotain merkittävää. Sydämessäni ollut kipu alkoi tulla ulos... ja ihmeekseni sydämeni alkoi parantua. Ja kun sydämeni alkoi parantua, aloin kokea uudenlaista iloa elämästäni ja minusta itsestäni. Ja aloin uskoa siihen, että olen arvokas.

Kun huomasin kuinka elämäni muuttui kaiken tämän seurauksena, halusin rohkaista muitakin tyttöjä ja naisia näkemään kuinka ihania ja arvokkaita he ovat. Pääsin puhumaan asiasta kouluihin, seurakuntiin ja leireille. Olen vetänyt myös henkilökohtaista kehitystä tukevaa Shine -kurssia nuorille naisille ja tehnyt oman verkkokurssin.

Kolme vuotta sitten perustin Facebookiin yhteisön nimeltä Sinä olet kaunis (pääset sivulle tästä). Perustin sivun, koska kyllästyin mediasta (ja muualta) tuleviin negatiivisiin viesteihin, joita tytöt ja naiset kohtaavat päivittäin. Halusin liittyä niihin ääniin, jotka puolustavat jokaisen naisen oikeutta olla kotonaan omassa sielussaan ja vartalossaan ja iloita sydämestään siitä kuka on. Se on myös ajatus tämän blogin ja tulevan vlogin takana.

Tervetuloa siis lukemaan Mamacitan mietteitä ja kommentoimaan ja jakamaan sisältöä muillekin! Minut löytää Facebookista, Instagrammista ja Twitteristä ja syksyllä myös Youtubesta nimellä Carita Mamacita. Olen aika vihreä somen käyttäjä, joten olkaa kärsivällisiä kanssani. Mielelläni kuulen myös teidän ajatuksianne!

Kiitos, kun olet mukana!

Love, Carita