Uuden vuoden alussa tuntuu hyvältä pysähtyä ja miettiä omaa elämäänsä ja sitä mistä on tulossa ja mihin on menossa. Joskus on kuitenkin vaikeaa nähdä, missä juuri nyt menee ja mihin suuntaan on menossa. Erityisesti silloin, kun kaikki tuntuu kaaokselta omassa elämässä. Silloin kaipaa saada selkeyttä. Tuntuukin, että juuri ne hetket, kun saa selkeyden omiin selittämättömiin tunteisiin tai omaan elämäntilanteeseen tai siihen, mitä elämältä oikeasti haluaa, ovat kaikkein merkityksellisimpiä. On helpottavaa löytää selkeyttä kaaokseen.
Ja kaaosta meidän jokaisen elämässä joskus on. Jos eläisimme yhteydessä omaan sydämeemme kaiken aikaa, kaaosta ei ehkä syntyisi niin paljon, mutta koska olemme oppineet turruttamaan, vaientamaan ja hylkäämään oman sydämemme, joudumme tilanteisiin, joissa koemme olevamme aivan solmussa. Mutta aivan kuten solmut useimmiten syntyvät sen seuraksena, että emme ole olleet yhteydessä omaan sydämeemme (joka on se, keitä me todella olemme), ne myös aukeavat sen seurauksena, että pysähdymme kuuntelemaan mitä asiaa sydämellämme on. Se voi kuitenkin olla helpommin sanottu kuin tehty.
Tiedätkö sen tunteen, kun on vältellyt jotain asiaa niin kauan, että sen kohtaaminen tuntuu todella vaikealta tai jopa mahdottomalta? Kyseessä voi olla selvittämätön ihmissuhde, maksamaton lasku tai kaaoksessa oleva koti. On se sitten pieni tai suuri asia, jonka kohtaamista olemme vältelleet, tuntuu vaikealta alkaa selvittää syntyneitä sotkuja. Helpompi ratkaisu olisi vain jatkaa välttelyä ja pakenemista. Ja samaa voimme ajatella oman sydämemme kohtaamisesta. Olisi helpompi vain jatkaa pakenemistä, koska tuntuu pelottavalta pysähtyä ja kuunnella kuinka oma sydän todella voi.
Ja se on pelottavaa... On pelottavaa katsoa silmiin suurimpia pelkojaan ja kipeimpiä kokemuksiaan tai alkaa tuntea uudelleen rakkautta ja iloa. Joudumme kohtamaan sen kaiken kuunnellessamme sydäntämme, sillä se muistaa nekin asiat, jotka tahtoisimme unohtaa. Sydämemme muistaa pettymyksen, pelon ja vihan ja rakkauden ja onnen ja toivon. Ja se haluaisi, että me tuntisimme taas, että voisimme parantua. Ilman tuntemista ei ole parantumista.
Jotkut saattavat pelätä oman sydämensä kohtaamista sen tähden, että he luulevat silloin jäävänsä kiinni kokemiinsa asioihin. He pelkäävät, että suru ei koskaan hellitä tai viha ei koskaan laannu. Toiset pelkäävät sitä, että jos he kuuntelisivat sydäntänsä, he lähtisivät väärille teille elämässään. He pelkäävät sydämensä johdattavan heitä harhaan. Ja kuitenkin, mitä ikinä kieltäydymme kohtaamasta omassa sydämessämme vaikuttavaa meihin ja kaikkiin ihmisiin elämässämme jatkuvasti huomaamme sen tai emme.
Joidenkin asioiden kohtaamiseen saatamme tarvita läheistemme tukea tai ammattiapua. Ja senkin myöntäminen on rohkeutta. On rohkeaa päättää kohdata oma sydämensä ja kaikki kokemansa ja tuntemansa asiat. On rohkeaa ottaa vastuu omasta elämästään ja sydämestään ja päättää tehdä työtä itsensä kanssa. Se ei ole helpoin tie, mutta se on tie, jossa saa lopulta kokea ihmeellistä parantumista ja aitoa vapautta.
Toivon Sinulle parasta uutta vuotta! Ja toivon, että elät sen rohkeasti sydäntäsi kuunnellen... ja parantuen.
Love, Carita
Ei kommentteja
Lähetä kommentti