Murheisille sydämille, kärsiville, kaipaaville, petetyille, jätetyille, raskaan taakan kantajille, lasi täyteen!

Tänään, kun olen vähän väsynyt ja allapäin ja mieleni tekee suklaata ja mielessäni soi Jenni Vartiaisen Malja, mietin miten eri tavoin me ihmiset lääkitsemme kipeitä sydämiämme. Tapoja on lukemattomia. On suklaata, on päihteitä, on treeniä, on leffoja, on pornoa, on ruokaa, on nopeita autoja, on... no, on kaikkea. 

Jotkut tavat ovat terveellisempiä kuin toiset, mutta niiden terveellistenkin tapojen takana voi olla ihminen, jonka sydän ei ole koskaan parantunut. Ja parantuminen... Niin, se on asia, jota me kaikki varmaan syvimmiltään kaipaamme. Emme vain tiedä miten se voisi tapahtua. Emme tiedä miten voisimme parantua läheisen menetyksestä, koulukiusaamisesta, erosta, terveyden menettämisestä tai toivottomuudesta.

Kun sydämemme särkyy tuhanneksi sirpaleeksi, kipumme voi olla niin kova, että emme pysty kohtaamaan sitä. Silloin pakopaikkamme voi olla ainut tapamme selviytyä yhdestä hetkestä seuraavaan. Kuitenkin pakopaikastamme voi tulla meille ongelma, jos se jää lopulta ainoaksi tavaksemme käsitellä kipua. Kipu ei nimittäin parane pakopaikassamme. Se ei parane välttelemällä, unohtamalla tai turruttamalla, vaan ainoastaan sitä kautta, että kohtaamme sen.

Aivan kuten meillä jokaisella on omat pakopaikkamme, meillä jokaisella on omat tapamme kohdata kipuamme. Se voi olla puhumista läheisten kanssa, kirjoittamista, laulamista, liikkumista tai taiteen tekemistä. Mitä ikinä se onkaan, tärkeintä on, että kipumme pääsee tulemaan ulos. Sillä kun se tulee ulos, olemme jo ottaneet ensimmäisen askeleen kohti parantumista. 

Minusta olisi ihana sanoa, että sydämen kipu paranee nopeasti ja helposti, mutta en voi sanoa niin, koska se ei ole totta. Parantuminen vie aikaa. Se vie aikaa, aivan kuten kaikki muukin tärkeä elämässämme. Siihen ei ole oikotietä. On vain tie, jota voi kulkea eteenpäin yksi askel kerrallaan. Ja kun suostumme kulkemaan sillä tiellä, kipumme pääsee parantumaan jokaisen askeleen myötä. 

Joten ystäväni... Jos sinuun sattuu tänään niin paljon, että et pysty hengittämään, ota lasi täyteen, mutta muuten… ole rohkea ja löydä oma tapasi kohdata kipusi ja aloita matkasi kohti parantumista. Se on parasta mitä voit itsesi vuoksi tehdä.

Love, Carita