Olen miettinyt mitä pitäisi kirjoittaa tänne blogiin Turussa tapahtuneen iskun jälkeen. Tuntuu, että sisällä on vain tyrmistynyt ja tyhjä olo. Tuntuu todella surulliselta uhrien ja heidän läheistensä puolesta. Tuntuu surulliselta niiden puolesta, jotka joutuivat todistamaan noita järkyttäviä tapahtumia. Ja tuntuu surulliselta ihan meidän kaikkien puolesta.
Martin Luther King, Jr. on sanonut: "Kun vastaa vihaan vihalla moninkertaistaa vihan ja lisää syvempää pimeyttä yöhön, joka jo on täysin vailla tähtiä. Pimeys ei voi karkottaa pimeyttä; vain valo voi tehdä sen. Viha ei voi karkottaa vihaa; vain rakkaus voi tehdä sen."
Valoa tähänkin pimeään tuovat kaikki ne ihmiset, jotka puolustivat ja auttoivat uhreja. Ja valoa siihen tuovat edelleenkin ne, jotka hoitavat uhreja ja jopa sitä nuorta miestä, joka vahingoitti muita. Valoa pimeyteen tuovat ne, jotka lohduttavat ja rakastavat parhaillaan heitä, jotka ovat menettäneet rakkaansa. Ja valoa tuovat ne, jotka pitävät huolta loukkaantuneista ja auttavat heitä selviämään järkytyksestä.
Kun ajattelee kaikkea tätä, tuntuu, että ympärillämme on sittenkin paljon enemmän valoa kuin pimeyttä. Pimeys on aina pesiytynyt jonnekin maailmassamme ja saa valtaansa ne, jotka antautuvat vihalle. Mutta sitäkin suurempi voima on ihmisten rakkaudella ja rohkeudella ja myötätunnolla.
Valo voittaa.
Love, Carita
Ei kommentteja
Lähetä kommentti