Joskus tuntuu siltä, että me suomalaiset melkein kisailemme siitä, kuka vähättelee itseään eniten ja on tyytymättömin itseensä. Aivan kuin huono itsetunto olisi jotenkin hyvä asia. Mutta ei se ole. Mitä enemmän ajattelemme itsestämme ikäviä asioita ja kohtelemme itseämme huonosti sitä onnettomimmiksi me tulemme. En usko, että kukaan meistä haluaisi olla onneton, mutta emme ehkä vain tiedä miten voisimme parantaa elämäämme ja itsetuntoamme.
Kaikki elämässämme lähtee liikkeelle ajatuksistamme. Joku on sanonut hyvin, että kylväessämme ajatuksen, niitämme siitä lopulta kohtalomme. Ja se on totta. Ajatuksemme todella muovaavat meitä ja vaikuttavat elämämme suuntaan. Tätä ajatellen on surullista, että annamme niin paljon tilaa ajatuksille, jotka painavat meitä alas. Jos keskitymme vain siihen, mikä meissä on omasta mielestämme "pielessä", unohdamme sen, mikä meissä on hyvää ja kaunista. Ja kun unohdamme sen hyvän ja kauniin mikä meissä on, lakkaamme pian pitämästä itsestämme.
Mikä sitten voisi auttaa meitä? Jos ajatustemme kautta olemme lyöneet itseämme maahan, samalla tavoin voimme ajatustemme kautta rohkaista itseämme. Ja vaikka et keksisi itsestäsi juuri nyt mitään hyvää ajateltavaa, se EI tarkoita, että sinä et olisi upea ja kaunis ihminen. Se tarkoittaa vain sitä, että sydämeesi on kylvetty enemmän kielteisiä kuin myönteisiä ajatuksia sinusta itsestäsi. Ja sitä, että nyt on sinun aikasi alkaa ajatella itsestäsi uudella tavalla.
Mieti millaisia kielteisiä ajatuksia olet ajatellut itsestäsi ja mitä voisit ajatella niiden sijaan. Ja kun mielesi meinaa palata lannistaviin ajatuksiin, pysähdy hetkeksi ja ajattele itsestäsi jotain hyvää ja rohkaisevaa. Kun teet näin työtä ajatustesi kanssa, tulet huomaamaan kuinka itsetuntosi vahvistuu. Ja vaikka se tuntuisi aluksi vaikealle, älä anna periksi. Hyvän itsetunnon rakentaminen on kaiken vaivan arvoista!
Love, Carita
Se on vaikeeta, jos olet koko lapsuutesi ja osan aikuisuudestakin saanut ymmärtää, että et ole riittävä ja oikeanlainen. Itse olisin elämässäni päässyt paljon pidemmälle, jos mua ei olis painettu alas ja olis edes vähän tsempattu. Nyt lähes 40v. olen saanut huomata, että olen tyytynyt paljon vähempään kuin mihin olisin pystynyt. Olen tuhlannut elämäni vääriin ihmissuihteisiin ja ajanut itseni vaikeuksiin muutenkin. Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä. Hiljalleen alan tykkäämään itsestäni ja pystyn sanomaan itselleni, että olen ihan jees! :)
VastaaPoistaIhana kuulla! Ja niinpä, ei voida muuttaa menneisyyttä, mutta voidaan vaikuttaa tähän päivään ja tulevaisuuteen kaikella tapaa ❤️
Poista