1.8. tyttökavereiden päivä!

Tänään, elokuun ensimmäisenä päivänä, juhlitaan tyttöjen välistä ystävyyttä! Siksi haluankin kertoa kolme tärkeää asiaa, jotka olen oppinut ystävyydestä elämäni varrella.

1. Se on vaikeaa, koska se on tärkeää

Heti kun ajattelee tyttöjen välisiä ystävyyssuhteita tulee mieleen kuinka monimutkaista se välillä on. Heh, se on ollut sitä silloin kun äitini oli nuori, se oli sitä silloin kun minä olin nuori ja se tulee edelleen olemaan sitä, kun tyttäreni on nuori. Valitettavasti ja onneksi. Sillä kaikki tärkeät asiat ovat haastavia. Niin tässäkin tapauksessa. Tyttöjen suhteet ovat monimutkaisia, koska he kaipaavat aitoja ja syvällisiä ja merkityksellisiä suhteita toinen toisiinsa. Aivan niin kuin me naisetkin. Eräs nainen aloitti erään naistentapahtuman sanomalla, että kukaan ei ymmärrä naista niin kuin toinen nainen. Ja se on totta! Niin ihania kuin miehet ovatkaan (omani erityisesti!) niin toisinaan elämässä on tilanteita, jotka vain toinen nainen voi ymmärtää ja joissa vain toinen nainen osaa rohkaista ja nostaa. Joten ystäväni, ei säikähdetä sitä, että ystävyys toinen toisiimme tuntuu välillä monimutkaiselta ja haastavalta. Se nimittäin vain merkitsee sitä, että se on tärkeää ja merkityksellistä!

2. Emme ole kilpailijoita keskenämme

Tämä on ehkä yksi vaikeimmista asioista tyttöjen ja naisten välisissä ystävyyssuhteissa. Niin helposti kilpailemme toistemme kanssa ja vertailemme itseämme toisiimme. Tiedätkö mistä se johtuu? Se johtuu siitä, että olemme epävarmoja itsestämme. Ja tämä epävarmuutemme saa meidät joko hyökkäämään toisiamme vastaan tai vetäytymään toisistamme. Ja siksi meidän on niin vaikea luoda ja ylläpitää syviä ystävyyssuhteita. Ja se on surullista. Etenkin, kun meidän ei tarvitsisi eikä edes pitäisi vertailla itseämme muihin, sillä jokainen meistä on täysin ainutlaatuinen! Ajattele ettei kukaan koko tässä maailmassa ole täysin samanlainen kuin sinä tai minä. Me olemme täysin ainutlaatuinen kokonaisuus ulkonäköä, persoonallisuutta, ajatuksia, unelmia ja elämänkokemuksia. Mitä syvemmin ymmärrämme tämän, sitä vapaampia meistä tulee. Myös suhteissa toinen toisiimme. Opimme nimittäin lepäämään siinä tietoisuudessa, että olemme kaikki erilaisia ja juuri ihania ja arvokkaita sellaisenaan! 

3. Ystävyys syntyy ystävyydellä

Mutta mitä, jos ei vain ole ystävyyssuhteita muihin tyttöihin tai naisiin? Tai mitä, jos sydän on joutunut pettymään niin pahasti, että on vaikea edes uskoa ystävyyteen tyttöjen tai naisten välillä? Nämä ovat tärkeitä ja kipeitä kysymyksiä. Minä olen tullut siihen tulokseen, että paras vastaus näihin kysymyksiin on rakkaus. Meidän nimittäin täytyy uskaltaa rakastaa itseämme, jotta voisimme parantua menneistä pettymyksistä ja sitten ottaa myös vastaa muiden ystävyyttä ja rakkautta. Kaikki lähtee siitä, mitä ajattelemme itsestämme ja miten kohtelemme itseämme. Ystävyys syntyy siis ystävyydellä, ensin itseämme ja sitten muita kohtaan! 

Joten tänään, kun juhlimme tyttöjen ja naisten välistä ystävyyttä, uskalletaan päästää irti epävarmuuksistamme ja pettymyksistämme ja ollaan ystäviä toinen toisillemme (ja itsellemme!) ❤️

Love, Carita

”Äiti katso kuinka kaunis mä oon!”

Minä muistan, kun tyttäreni oli pieni tyttö ja pukeutui johonkin ihanaan mekkoon ja pyysi minua katsomaan kuinka kaunis hän on. Se oli niin suloista ja se kosketti minua jollain syvällä tavalla. Ehkä siksi, että minäkin olin joskus sellainen pieni tyttö, joka uskoi olevansa valloittava ja ihana. Surullista kyllä vuosien varrella asiat alkoivat muuttua ja pieni pala kerrallaan minun itseluottamukseni karisi pois. 

Aikuiseksi tultuani en oikein enää tiennyt kuka olin. Olin niin tottunut miellyttämään muita ja arvioimaan itseäni sen perusteella miten muut minua kohtelivat, että unohdin kokonaan tutustua siihen kuka minä oikeasti olin. En tiennyt syvällisellä tavalla mitä minä itse ajattelin ja tunsin ja halusin. Olin vain olemassa jonkinlaisena sivuhenkilönä muiden ihmisten tarinoissa. 

Niin… enkä enää huudellut ketään katsomaan kuinka kaunis olin. En enää tuntenut omaa tai muiden riemua siitä, että olin olemassa. Kadotin sen riemun tunteen jonnekin. Ehkä niihin ikäviin sanoihin, joita kuulin tai niihin asioihin, joita koin. Sydämeni särkyi kuin huomaamattani ja minusta tuli aikuinen, joka syvällä sydämessään ei pitänyt siitä kuka oli eikä enää uskonut omaan arvoonsa tai ainutlaatuisuuteensa.


Tiedätkö, meillä kaikilla on omat tarinamme ja omat sydäntäsärkevät tapahtumat elämässämme. Lapsena emme voineet ikäville asioille oikein mitään. Emme voineet tehdä sille mitään, jos meille ei osattu antaa aikaa tai huomiota tai rohkaisevia sanoja. Emme voineet sille mitään, jos meitä kiusattiin koulussa tai olimme yksinäisiä. Olisimme tarvinneet siihen jonkun aikuisen tukea ja apua. 

Mutta kun meistä on tullut aikuisia, saamme vihdoin valita itse jäämmekö lapsuuden kipuihin ja kokemiemme surullisten tapahtumien vankilaan vai vapautammeko itsemme ja tulemmeko sellaisiksi kuin meidän alunperinkin olisi kuulunut olla. Sellaisiksi, kuin olimme joskus pienenä: vapaita ja luottavaisia ja varmoja itsestämme. En nimittäin usko, että ketään meistä tarkoitettiin elämään huonon itsetunnon tai pelon kanssa. En usko, että ketään meistä tarkoitettiin vain sivuhenkilöksi muiden tarinoihin. 

Joten ehkä kysymykseksi jää, kuinka voimallisia ihmisiä me uskomme olevamme. Voimallisuudella tarkoitan sitä, uskommeko voivamme vaikuttaa itseemme ja elämäämme huolimatta menneisyydestämme ja tämänhetkisistä olosuhteistamme... Minä tiedän, että sinussa ja minussa on PALJON enemmän sisäistä voimaa ja potentiaalia kuin osaamme kuvitellakaan. Tämän ymmärtäminen on muuttanut minun elämääni suurella tavalla ja muuttaa sitä yhä edelleen.

Jos sinun on vaikea uskoa omaan arvoosi ja voimallisuuteesi tai esimerkiksi siihen, että pystyt käsittelemään omia tunteitasi ja löytämään terveitä ihmissuhteita, minä haluan auttaa sinua sinun matkallasi eteenpäin! Kesällä aloitan uuden verkkokurssin “Kaunis, viisas & vahva”, joka on tarkoitettu kaiken ikäisille naisille. Teen kurssin siksi, että sinun ei tarvitsisi enää tuhlata aikaa huonoon itsetuntoon ja voimattomuuteen vaan voisit olla se kaunis, viisas ja rohkea nainen, joka kulkee omia tavoitteitaan kohti ja elää haluamaansa elämää!

Maxwell Maltz sanoi joskus: “Huono itsetunto on kuin ajaisi läpi elämän käsijarru päällä.” Ja se on niin totta! Ajattele millaista elämäsi olisi ilman tuota käsijarrua? Ajattele, jos voisitkin täyttää sydämessäsi olevia unelmia ja olla sellainen nainen, joka olet aina halunnut olla ja joka ehkä olet aina tiennytkin olevasi...

Love, Carita

Ps. Ilmoitan, kun verkkokurssille ilmoittautuminen aukeaa ❤️ Sillä välin voit liittyä Sinä olet kaunis -yhteisön sisäpiiriin ja saat postauksia, jotka vahvistavat ITSETUNTOASI ja ITSEVARMUUTTASI ja kuulet myös ensimmäisten joukossa kurssin alkamisesta! Liity mukaan tästä linkistä 💌

Rantakunto vs. itsetunto

Oletko sinä koskaan kokenut, että erityisesti näin kesän kynnyksellä itsetunto määräytyy lähes yksinomaan rantakunnon perusteella? Minä olen. Ja kun en ole ollut ”rantakunnossa”, itsetuntonikin on jäänyt jonnekin pohjalukemiin. Mutta tiedätkö, se on ihan hullua. On hullua, että painosta tulee niin suuri asia, että se jättää varjoonsa kaiken muun. Aivan kuin meidän painomme ja vartalomme muoto olisi kaikista tärkein asia meissä. Tärkeämpi siis kuin meidän ajatuksemme ja tunteemme ja tekomme ja suhteemme ja tavoitteemme elämässä. Mutta voiko se olla niin? 

Voimme tietenkin järjellämme ajatella, että eihän se niin ole, mutta päämme sisällä saatamme kuitenkin kamppailla sellaisten ajatusten kanssa kuten:

”En voi koskaan olla onnellinen, jos en laihdu”.

”Olen tyhmä ja toivoton, koska olen tämän näköinen ja kokoinen.”

”Kukaan ei voi oikeasti rakastaa minua, koska minulla on liikaa kiloja.”

Ja luulen, että moni meistä on ajatellut joskus tällaisia ajatuksia. Ja se ystäväni, ei ole oikein. Ei ole oikein, että kadotamme ilon ja toivon sen tähden, että olemme mielestämme väärän painoisia tai näköisiä. Ei ole oikein, että ajattelemme tietyn painon tekevän ihmisestä arvokkaan ja rakastettavan ja onnellisen. Ajattele, jos painolla todella olisi näin suuri vaikutus ihmiseen, niin maailman ongelmat ratkaistaisiin sillä, että me kaikki vain laihduttaisimme ihannepainoomme. Ja sitten meistä tulisi onnellisia - vai tulisiko?

Oletko sinä huomannut meidän ihmisten onnellisuuden välillä eroa sen perusteella mikä meidän painomme on? Minä en ole (vaikka joskus aiemmin luulin niin). Samanlaisia iloja ja vastoinkäymisiä ja suruja ja toivon pilkahduksia me kaikki koemme. Ja onnellisuus… Niin, se tuntuu lähtevän ennemminkin ihmisen sydämestä ja ajatuksista kuin vaa’an lukemista. 

Joten toivon sydämestäni, ettei kukaan meistä menettäisi tämän kesän kynnyksellä itsetuntoaan sen tähden, että ei ole jossain tietyssä ”kunnossa”. Sinä ansaitset itsetuntosi, koska olet ARVOKAS ja UPEA ihminen. Aina. Sitä ei muuta mikään ulkoinen asia. Ja sitä paitsi, sinun vartalosi on ihana ja arvokas! Niin ja se on rantakunnossa:

Kuinka voit hankkia rantakunnon?
1. Laita uimapuku päälle.
2. Mene rannalle.

Love, Carita

Ps. Jos haluat lakata hukkaamasta tänä kesänä arvokasta aikaasi itseinhoon ja epävarmuuteen ja sen sijaan rakastaa itseäsi ja vahvistaa itsevarmuuttasi, liity mukaan Sinä olet kaunis -yhteisön sisäpiiriin tästä linkistä! Lähetän sinulle toukokuun aikana parhaita ajatelmia, jotka auttavat sinua matkallasi unelmiesi kesään ❤️

Sinun menneisyytesi määrittelee sinut ja tulevaisuutesi... APRILLIA 😅

Tänään on tosiaan aprillipäivä ja minä muistan sen yleensä vasta siinä vaiheessa, kun mieheni tekee jonkun aprillipilan. Ja niinhän se päivä lähti taas käyntiin mieheni pilasta, joka upposi ihan täysin minuun ja tyttäreeni. Mieheni nimittäin huijasi, että ovellamme on eräs ystävä, joka tuo meille pääsiäismunia. Tyttäremme tietenkin pettyi kovasti, kun se ei ollutkaan totta ja alkoi lopulta itkeä. No tyttäreni kyyneleet ovat onneksi jo kuivuneet ja hänellä on jättisuklaamuna odottamassa, joten kaikki on hyvin. Tämän aprilllipilan inspiroimana syntyi myös tämä kirjoitus :)

Uskomusten voima

Pienet pilat ovat hauskoja, jos ne paljastuvat pian eivätkä ole vakavia. Kuitenkaan sellaiset pilat ja huijaukset eivät ole hyviä, jotka menevät ihomme alle ja johdattavat meitä harhaan elämässämme. Oman matkani myötä olen huomannut sen, että suurimmat ja ikävimmät huijaukset ovat syntyneet oman pääni sisällä.

Henry Ford on sanonut: Jos uskot, että pystyt tai uskot että et - olet oikeassa. Ja se on totta, meidän elämäämme vaikuttaa suuresti se, mitä me uskomme itsestämme ja elämästämme. Meidän uskomuksemme  taas muodostuvat niistä asioista, joita olemme kokeneet ja joita olemme kuulleet.

Voimme esimerkiksi uskoa, että olemme epäonnistujia, koska emme menestyneet koulussa tai että meidät aina hylätään, koska perheemme on hajonnut ja olemme kokeneet monia pettymyksia ihmissuhteissamme. Saatamme huomata, että elämässämme on tällaisia ikäviä kehiä, jotka toistuvat yhä uudelleen ja vahvistavat meidän uskomuksiamme. Ajattelemme ehkä, että kokemuksemme ovat synnyttäneet uskomuksemme, mutta mitä jos uskomuksemme vaikuttavatkin siihen, mitä koemme...?

Ajatellaan vaikka, että minulla on uskomus, että epäonnistun aina elämässäni. Kun mieleeni nousee asia, jota haluaisin tavoitella elämässäni, en uskalla ehkä lähteä liikkeelle, koska pelkään tai melkein jo tiedän epäonnistuvani tai sitten, jos lähdenkin liikkeelle, saatan alitajuisesti sabotoida eteeni tulevia mahdollisuuksia, koska en usko kuitenkaan onnistuvani.

Mitä sinä ajattelet itsestäsi?

Kysymys kuuluukin siis, millaisia uskomuksia sinulla on itsestäsi ja elämästäsi? Jos sinä olet oppinut ajattelemaan, että olet epäonnistuja tai muiden hylkäämä tai arvoton, on aika opetella ajattelemaan uudella tavalla! Ja kyllä, opettelu on juuri oikea sana. Vanhojen ajatusten korvaaminen uusilla, terveellisillä ajatuksilla on opettelua. Aivan kuten tyttäreni opetteli ajamaan pyörällä. Siihen sisältyi harjoittelua, innostusta, väsymystä, iloa, kaatumisia, muutamia itkuja ja onnistumisia. Ja lopulta hän todella oppi ajamaan pyörällä. Samalla tavalla sinunkin on mahdollista oppia ajattelemaan uudella tavalla. Sellaisella tavalla, joka ei keskity menneisyyden epäonnistumisiin vaan kaikkeen siihen potentiaaliin, joka sinussa on!

Tehtävä

Jos voit, ota hetki aikaa itsellesi ja pysähdy miettimään mitä sinä haluaisit kaikkein eniten tehdä elämässäsi. Kun tiedät mitä se on, kuuntele millaiset ajatukset nousevat näiden unelmiesi ja tavoitteidesi esteeksi. Ovatko ne ajatuksia ja uskomuksia, jotka ovat syntyneet ikävien elämänkokemusten ja muiden ihmisten sanojen seurauksena? Seuraavaksi mieti millaisia rohkaisevia ajatuksia voisit ajatella kielteisten ajatusten sijaan.

Esimerkiksi, jos huomaat ajattelevasi, että et voi tehdä niitä asioita, joista unelmoit, koska et ole tarpeeksi viisas, voit opetella ajattelemaan, että sinä olet viisas ja pystyt tekemään niitä asioita, joita todella haluat tehdä. Sellainen ajatus voimaannuttaa sinut harjoittelemaan niitä asioita, joita haluat tehdä ja se taas voi avata uusia mahdollisuuksia sinulle!

Lopuksi

Sinun ajatuksillasi on suuri merkitys, sillä ne todistetusti muokkaavat aivojasi ja vaikuttavat niin kaikkeen elämässäsi. Ole siis rohkea ajattelemaan uusia, hyviä ajatuksia itsestäsi ja tulevaisuudestasi!

Love, Carita

Ps. Tein tämän kirjoituksen Sinä olet kaunis -yhteisön sisäpiirille. Jos haluat liittyä mukaan ilmaiseksi, klikkaa tästä!

Miten häpeä vaikuttaa elämäämme ja kuinka siitä voi vapautua?

Häpeä. Meillä suomalaisilla on paljon kokemusta siitä. Kun ajattelee häpeää, tulee mieleen sellaisia käskyjä kuin:
”Häpeä itseäsi!”
”Mene nurkkaan häpeämään!”
”Häpeäisit edes!”

Ehkä ne tulevat mieleen vanhoista suomalaisleffoista, mutta niiden sanoma kaikuu voimakkaasti tähänkin päivään. On hurjaa ajatella, miten paljon häpeää on käytetty ja käytetään lastenkasvatuksessa, parisuhteissa, hengellisessä elämässä, työpaikoilla jne. Häpeän avulla on koitettu saada aikaan jotain muutosta, mutta millaiseen muutokseen häpeä on meitä oikeasti johtanut?

Olen kokenut elämäni aikana paljon häpeää. Pahinta on ollut häpeä omasta olemassaolosta (tuntuu hurjalta edes kirjoittaa se), mutta olen kokenut häpeää myös muiden ikävien sanojen tai käytöksen tähden sekä omien epäonnistumisieni tähden. Jos häpeä siis tekisi jotain hyvää ihmiselle, niin minun elämäni olisi pitänyt olla aika täydellistä jo vuosia sitten. Mutta häpeä ei ole tehnyt minulle mitään hyvää. Päinvastoin.

Häpeä on tuonut elämääni paljon arvottomuuden tunnetta, itsevihaa, alakuloa, pelkoa ja piiloutumista. Se on saanut minut ajattelemaan sellaisia ajatuksia kuin:
”Olen niin tyhmä ihminen, miten saatoin tehdä noin!”
”Kukaan ei voi rakastaa minua tällaisena!”
”Minä en voi paljastaa sydäntäni kenellekään, koska muuten minut varmasti hylätään.”

Kymmenen vuotta sitten elämässäni tuli aika, kun kaikki kätkemäni kipu alkoi nousta pintaan. Myös minun häpeäni. Tiedätkö, kun on ajatellut ja tuntenut jotain vuosien ajan, siitä tulee aivan kuin osa itseä ja omaa persoonaa. Minä oikeasti ajattelin, että Carita on tällainen, joka piiloutuu ja häpeää itseään ja että se nyt vaan kuuluu minun elämääni. Mutta ei. Ymmärsin vihdoin, että kantamani häpeä oli saanut minut uskomaan valheita itsestäni. Ja siitä hetkestä alkoi minun matkani kohti vapautta häpeän kahleista.

Joku viisas on sanonut, että et voi estää lintua lentämästä pääsi yllä, mutta voit estää sitä rakentamasta pesää päähäsi. Se on niin totta ja pätee myös häpeään. Et voi estää häpeän ajatuksia lentämästä pääsi yllä, mutta voit estää niitä asettumasta mieleesi ja sydämeesi asumaan. Joskus siihen voi tarvita ammattiauttajan apua, joskus riittää se, että alat tiedostaa millaisia ajatuksia mielessäsi liikkuu ja päätät mille ajatuksille et enää anna valtaa elämässäsi.

Häpeästä vapautuminen on matka meille jokaiselle. Ja siihen matkaan sisältyy olennaisesti se, että etsimme uusia tapoja käsitellä itseämme, ihmissuhteitamme, kokemuksiamme ja epäonnistumisiamme... Sellaisia tapoja kuten usko, toivo ja rakkaus. Erityisesti rakkaus, sillä se on toimivin ja paras tapa kaikista. Aina.

Love, Carita

Ihmisten miellyttäminen piilottaa sen kuka oikeasti olet!

Minä olen ollut ihmisten miellyttäjä. Isosti. Se on ollut sisäisessä tehtävälistassani numero yksi. Se on mennyt yli minun rajojeni. Yli minun tunteideni ja ajatusteni. Yli sen kuka minä oikeasti olen. Ja olen tehnyt sitä, koska olen kaivannut ihmisten hyväksyntää. Niin paljon, että se on tehnyt kipeää.

En ole uskonut olevani arvokas tai rakastettu juuri sellaisena kuin olen. Olen ajatellut syvällä sydämessäni, että minä en ole hyvä enkä kelpaa sellaisena kuin olen. Piste. Ja siihen kipuuni olen etsinyt lääkkeeksi muiden ihmisten hyväksyntää. Ja koska en ole uskonut ansaitsevani muiden hyväksyntää olemalla juuri se kuka olen, olen koittanut saavuttaa sitä miellyttämällä muita. Mitä vain joku on halunnut ja vaatinut, minä olen yrittänyt täyttää sen. Itsestäni. Välittämättä.

Mutta mihin se minua lopulta johti? Se johti siihen, että en oikeastaan edes tiennyt kuka olin. Olin vain olemassa ollakseni kiltti ja pois muiden tieltä. Yritin kaikin voimin olla aiheuttamatta harmia kenellekään. Niin, se oli yksi suurin pelkoni, että aiheuttaisin harmia jollekin. Mutta tiedätkö, jos koittaa olla aiheuttamatta harmia muille, pitää muuttua näkymättömäksi ja värittömäksi ja mauttomaksi. Ja pitää yrittää miellyttää. Jatkuvasti. Silloin ehkä joku saattaa tarjota hyväksyntäänsä. Joskus. Mutta se hyväksyntä ei lopulta ravitse sydäntä, koska silloin ei oikeasti elä. Silloin ei voi tuoda esiin sitä, kuka oikeasti on.

Ja se on surullisin kohtalo kaikista: olla olemassa, mutta ei olla elossa. Sillä meidän kuuluisi olla elossa. TÄYSIN elossa. Joka solullamme. Niin, että meissä olevat värit pirskahtelevat esiin tuon tuostakin. Niin että me välillä rakastamme sydämemme pakahduksiin ja itkemme surumme kuiviin. Meidät on tarkoitettu eläviksi, tunteviksi, kuuluviksi ja näkyviksi ihmisiksi. Ei siksi, että olisimme jotenkin parempia kuin muut vaan siksi, että olemme AINUTLAATUISIA ihmisiä. Jokainen meistä. Ja siksi, että tuodessamme esiin sen keitä me olemme, tulemme kokonaisiksi ja täytämme tarkoituksemme. Sinun täytyy siis olla se kuka olet. JUURI se kuka olet ❤️

Love, Carita

Elämän kaaoksesta ja sydämen kohtaamisesta

Uuden vuoden alussa tuntuu hyvältä pysähtyä ja miettiä omaa elämäänsä ja sitä mistä on tulossa ja mihin on menossa. Joskus on kuitenkin vaikeaa nähdä, missä juuri nyt menee ja mihin suuntaan on menossa. Erityisesti silloin, kun kaikki tuntuu kaaokselta omassa elämässä. Silloin kaipaa saada selkeyttä. Tuntuukin, että juuri ne hetket, kun saa selkeyden omiin selittämättömiin tunteisiin tai omaan elämäntilanteeseen tai siihen, mitä elämältä oikeasti haluaa, ovat kaikkein merkityksellisimpiä. On helpottavaa löytää selkeyttä kaaokseen.

Ja kaaosta meidän jokaisen elämässä joskus on. Jos eläisimme yhteydessä omaan sydämeemme kaiken aikaa, kaaosta ei ehkä syntyisi niin paljon, mutta koska olemme oppineet turruttamaan, vaientamaan ja hylkäämään oman sydämemme, joudumme tilanteisiin, joissa koemme olevamme aivan solmussa. Mutta aivan kuten solmut useimmiten syntyvät sen seuraksena, että emme ole olleet yhteydessä omaan sydämeemme (joka on se, keitä me todella olemme), ne myös aukeavat sen seurauksena, että pysähdymme kuuntelemaan mitä asiaa sydämellämme on. Se voi kuitenkin olla helpommin sanottu kuin tehty.

Tiedätkö sen tunteen, kun on vältellyt jotain asiaa niin kauan, että sen kohtaaminen tuntuu todella vaikealta tai jopa mahdottomalta? Kyseessä voi olla selvittämätön ihmissuhde, maksamaton lasku tai kaaoksessa oleva koti. On se sitten pieni tai suuri asia, jonka kohtaamista olemme vältelleet, tuntuu vaikealta alkaa selvittää syntyneitä sotkuja. Helpompi ratkaisu olisi vain jatkaa välttelyä ja pakenemista. Ja samaa voimme ajatella oman sydämemme kohtaamisesta. Olisi helpompi vain jatkaa pakenemistä, koska tuntuu pelottavalta pysähtyä ja kuunnella kuinka oma sydän todella voi.

Ja se on pelottavaa... On pelottavaa katsoa silmiin suurimpia pelkojaan ja kipeimpiä kokemuksiaan tai alkaa tuntea uudelleen rakkautta ja iloa. Joudumme kohtamaan sen kaiken kuunnellessamme sydäntämme, sillä se muistaa nekin asiat, jotka tahtoisimme unohtaa. Sydämemme muistaa pettymyksen, pelon ja vihan ja rakkauden ja onnen ja toivon. Ja se haluaisi, että me tuntisimme taas, että voisimme parantua. Ilman tuntemista ei ole parantumista.

Jotkut saattavat pelätä oman sydämensä kohtaamista sen tähden, että he luulevat silloin jäävänsä kiinni kokemiinsa asioihin. He pelkäävät, että suru ei koskaan hellitä tai viha ei koskaan laannu. Toiset pelkäävät sitä, että jos he kuuntelisivat sydäntänsä, he lähtisivät väärille teille elämässään. He pelkäävät sydämensä johdattavan heitä harhaan. Ja kuitenkin, mitä ikinä kieltäydymme kohtaamasta omassa sydämessämme vaikuttavaa meihin ja kaikkiin ihmisiin elämässämme jatkuvasti huomaamme sen tai emme.

Joidenkin asioiden kohtaamiseen saatamme tarvita läheistemme tukea tai ammattiapua. Ja senkin myöntäminen on rohkeutta. On rohkeaa päättää kohdata oma sydämensä ja kaikki kokemansa ja tuntemansa asiat. On rohkeaa ottaa vastuu omasta elämästään ja sydämestään ja päättää tehdä työtä itsensä kanssa. Se ei ole helpoin tie, mutta se on tie, jossa saa lopulta kokea ihmeellistä parantumista ja aitoa vapautta.

Toivon Sinulle parasta uutta vuotta! Ja toivon, että elät sen rohkeasti sydäntäsi kuunnellen... ja parantuen.

Love, Carita